Oma sitruspuu

Ostin joitain vuosia sitten sitruunapuun, taitaa olla Verna lajiketta. Puulla oli korkeutta noin puoli metriä. Lehdet olivat tumman vihreät ja kiiltävät. Kauniissa pikkupuussani oli upea kukinto jonka jälkeen puuhun ilmestyivät pienet raakileet. Raakileiden kypsyminen kesti ikuisuuden, ne kellastuivat vasta puolitoista vuotta myöhemmin, syksynä. Tämän jälkeen puu on kukkinut kauniisti joka alkukesä, mutta raakileet ovat jo aivan alkuvaiheessa pudonneet maahan ja ainut joka on kellastunut, on puun lehdistö. Puu on kuitenkin sinnitellyt hengissä lämpimällä lasikuistilla talvet ja on kasvattanut uutta lehteä aina kesällä, päästyään ulos.

Vastoinkäymisistä huolimatta on minua purrut pienimuotoinen sitruspuuinnostus. Muutama vuosi sitten satuin löytämään Eva Rönnblomin kirjoittaman kirja sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta. Jo ensi lukemalta saatoin todeta, että lehtien kellastuminen johtunee raudanpuutteesta, sillä lehtiruodit jäävät vihreiksi. Hankin heti sitruslannoitetta joka sisälsi rautaa. Totesin samalla että sitruunan kasvualusta oli aivan vääränlainen. Rönnbergin kirjassa ja englanninkielisillä nettisivuilla puhutaan sitrusmullasta. Sellaista en ole kuitenkaan vielä onnistunut löytämään. Ainut hapan multa jonka sain käsiini, oli havu- ja rodomulta, joten sitruunani sai tyytyä siihen. Joukkoon sekoitin reilusti lekasoraa jotta kasvualusta ei olisi liian tiivis. Joukkoon voisi myös laittaa esim perliittiä joka myös keventää kasvualustaa ja helpottaa kosteustasapainon kanssa. Vaihdoin sitruunapuun kasvualusta toissa keväänä. Puu talvehtikin happamassa maassa paremmin kuin aikaisempina vuosina. 

Seuraavana keväänä, kun hallan vaaraa ei ollut, siirsin taas puun ulos. Ja ensimmäistä kertaa ensisadon jälkeen on puuhun tulleet raakileet ovat jääneet puuhun ja alkaneet turvota. Mikään kaunistus puu ei kuitenkaan ollut, sillä lehdistö on hailakan vaalea (kuten kuvasta näkyy), ja uutta kasvustoa tuli viime vuonna niukalti, liekö johtunut melko koleasta kesästä?

Syksyllä nostin taas sitruunan sisälle ja tänä vuonna talvehtiminen onnistui tas hiukan paremmin, lehdistön väri on kohtuu vihreä ja terveen näköinen ja ensimmäisiä kukan nuppuja alkaa olla havaittavissa.

Sitrusperheeseeni kuuluu muitakin jäseniä. Muutama vuosi sitten kylvin mandariinista löytämäni siemenet maahan ja ne itivätkin hyvin. Parin vuoden ikäinen taimi on nyt noin 25cm korkuinen, eli eipä siemenlisätyn taimen kasvuvauhti kyllä päätä huimaa, mutta hauskahan sitä on seurata.Tänä talvena multaan eksyi muutama minimandariinin siemen sekä appelsiinin siemen joten taas on pienokaisia tulossa. Siemenet itävät muutamassa viikossa (siemenet kannattaa istuttaa tuoreeltaan), mutta pienet taimet kasvavat tosiaan todella hitaasti. Kun nyt istutin taimet omiin ruukkuihin eteen tuli taas tämä kasvualusta –asia. Valitsin sekoituksen havu- rodomultaa, lekasoraa ja orkideakariketta. Aika näyttää oliko valinta onnistunut.

Sitruspuita on välillä myös myynnissä (muitakin lajikkeita kun tuo tavallisin calamondi). Olen vuosien saatossa ostanut useampia, mutta huomannut että mitä suurempi puu, sen haastavampi se on saada pysymään esimmäisen vuoden hengissä. Johtuneeko siitä että kasvuolot ovat minun ikkunalaudalla aika erillaiset kun lähtömaassa kasvihuoneessa. Pienet taimet on ollut helpompi saada kotiutumaan joten suosittelenkin aloittelevalle sitrusviljelijälle niitä, vaikka ensisatoa joutuu silloin hieman kauemmin odottamaan. Myynnisä on aika ajoin kiinnostavia lajikkeita kuten lime ja patio-sitruuna. Ja jos kärsivällisyys kestää niin aina voi kylvää jonkin siemenen...

kuvassa meillä tällä hetkellä myymälässä olevia sitruspuita sekä neudorfin sitruslannos:)