Tuuhea nurmi vai sammalmatto?

Tämän aiheen innoittajana ovat meidän asiakkaitten lukuisat kysymykset tästä aiheesta, nimittäin nurmikon hoidosta ja siitä sammaleen poistamisesta. Kun aihetta tutkii ja asiakkaitten kanssa keskustelee, niin kyllä kotipuutarhurit ovat kokeilleet kaikenlaista ja osalla toimii yksi toisella toinen… mutta tässä kuitenkin yleisellä tasolla lähtökohdat nurmikon hoitoon, joilla sammal saadaan pysymään kurissa.

Kun nurmikko on uusi ja vastaperustettu, ei sammal yleensä ole ongelma. Vuosien saatossa sitä sammalta alkaa esiintyä nurmikossa siellä täällä, ja lopuksi, kuin varkain, sammalmatto on kasvanut niin paksuksi, että nurmenleikkuri uppoaa vehreään mattoon ja tukehtuu, eikä nurmialueen hoitamisesta meinaa enää tulla mitään.

Hyvinvoiva nurmikko ei sammaloidu. Kun nurmikasvit voivat hyvin ja viihtyvät, ei sammal pärjää niille elintilakilpailussa. Jos kuitenkin käy niin, että sammalta nurmikkoon tulee, on se merkki siitä, ettei kaikki ole kohdallaan.

Syitä nurmikon joutumisesta ahtaalle ja sammalen (ja muiden rikkakasvien) lisääntymiselle voi olla useampia. Niistä yleisimpiä on puutteellinen lannoitus ja/tai kalkitseminen, nurmilajille liian varjoinen kasvupaikka tai liian tiivis kasvualusta. Sammaleen poistoonkin on monia keinoja, mutta sammal uusii onnistuneenkin sammaleenpoisto-operaation jälkeen, mikäli alkuperäistä syytä sen esiintymiselle ei hoideta.

Jos sinulla ei vielä ole sammalta nurmikossa...

...niin nyt on aika aloittaa ennaltaehkäisevä työ, sillä tässä vaiheessa homma on vielä suhteellisen simppeli. Nurmikko pitää muistaa kalkita ja lannoittaa joka vuosi. Nurmikko on energiasyöppö, tiivis heinämatto sitoo tehokkaasti maan energiavaroja. Jos vielä käyttää keräävää ruohonleikkuria ja leikkuujäte kuljetetaan kerran viikossa kompostiin, ajetaan samalla myös nurmen sisältämät ravinteet pois alueelta. Bioleikkaava nurmenleikkuri silppuaa ruohonleikkuujätteen pieneksi silpuksi joka jää nurmikentälle, ja vähentää siten energiahukkaa. Lannoitustarvetta sekään ei kokonaan poista.

Usein nurmikolle annetaan vielä kalkkia keväällä, mutta ajatellaan, että lannosta ei kannata laittaa, ettei sitten tarvitse koko ajan leikata. Tässä on kuitenkin vain puoli totuutta. Jos nurmikolle kylvää nopeasti liukenevaa, typpipitoista lannosta, niin kyllä, kasvua on. Toisaalta taas kokonaan lannoittamatta jääneen nurmikon kohdalla maa köyhtyy vuosi vuodelta, nurmen elinvoima heikkenee ja sammal pääsee valloilleen. Nurmikolle kannattaakin valita juuri nurmikolle tarkoitettu lannos joka vaikutta tasaisesti koko kasvukauden. Näin maan ravinnepitoisuus pysyy hyvänä, mutta vältytään kasvuryöpsähdyksiltä. Esimerkin puutarhan rakeisesta kalkista löydät tästä https://www.greencare.fi/tuote/rakeinen-puutarhakalkki-tm/ ja nurmikolle sopii mm. tämä lannos: https://www.greencare.fi/tuote/nurmikon-kevat-kesa-plus/

Kasvualustan ilmaamisestakin kannatta huolehtia. Liian tiivis kasvualusta tukahduttaa nurmen juuristoa. Pienellä pihalla reikiä nurmeen voi lyödä vaikka talikolla tai urheilla nurmenilmauskengillä (on meinaan sen verran sykettä nostattavaa hommaa jos oikein vauhdilla pistää menemään, että siinä tulee treeni samalla). Esim. Fiskarsilta löytyy myös esim rullamöyhin jokna avulla rikotaan nurmen pintakerrosta ja sitä kautta ilma, ravinteet ja vesi pääsee paremmin ruohokerroksen läpi. Ilmaamista voi tehostaa lakaisemalla tai haravoimalla reikiin hienoa hiekkaa. Jos nurmea on paljon, niin nurmikon ilmaamiseen löytyy myös koneita ihan omalla moottorilla (kuten ruohonleikkurit) tai puutarhatraktorin perässä vedettäviä. Sellaisen voi joko hankkia itselleen, tai vuokrata.

No, kun sitä sammalta jo sitten on…

 jos sammalta on vähän, voi siitä päästä eroon nurmikon peruskunnostuksella. Nurmikko haravoidaan niin että sammalmatto saadaan rikottua ja osittain poistettua. Nurmi ilmataan huolellisesti ja reiät täytetään tarvittaessa hiekalla. Ja sitten huolehditaan kunnollisesta lannoituksesta ja kalkituksesta, myös tulevina vuosina.

Tälle sammaloituneelle nurmelle on kolme
päivää aiemmin levitetty sammaleenpoistoaine
ja sammaleen väri on alkanut muuttua rusehtavaksi

Jos sammalta kuitenkin on paljon, voidaan apuna käyttää sammaleenpoistoon tarkoitettuja valmisteita. Nämä valmisteet nostavat äkisti maan pH arvoa ja tappavat sammalen maan yläpuoleiset osat. On kuitenkin muistettava, että pelkkä sammalen tappaminen sammaleenpoistoaineella ei riitä jos sammaloitumisen syytä ei korjata. Eli kun sammal sitten on kuollut, on rusehtava sammal hyvä korjata pois. Kasvualusta tulee ilmata huolella ja jatkossa huolehtia myös riittävästä kalkitsemisesta ja lannoittamisesta. jotkut sammaleenpoistoaineet sisältävät myös ravinnetta nurmelle jolloin välitöntä lannoitustarvetta ei ole, mutta taas syksyllä nurmikon syys-, tai viimeistää keväällä kevätlannoitus on tarpeen. Sammaleenpoistoon tarkoitettuja tuotteita on useampia, yksi esimerkki löytyy tältä https://www.greencare.fi/tuote/nurmikon-sammal-poistm/ toinen vaihtoehto löytyy täältä http://www.kekkila.fi/tuotteet/lannoitteet/nurmikon-sammalsyoja

Jos kasvualusta on erityisen tiivis kannatta maanparannukseen kiinnittää erityistä huomiota, ettei koko hommaa tarvitse uusia taas muutaman vuoden päästä.

Sammaleenpoiston jäljiltä nurmikoon jää usein kaljuja läikkiä, joissa nurmea ei kasva juuri lainkaan. Näille alueille kannattaa ilmaamisen jälkeen levittää ohut kerros uutta multaa ja kylvää uusi siemen. Siemenen valinnassa kannattaa huomioida se, että valittava seos kestää vallitsevia olosuhteita, eli jos piha on osittain varjoinen, valitaan varjoisemmalle paikalle sopiva nurmisiemenseos. Meillä Valikoimissa tällä hetkellä Green Care:lta Olo-, Peli- ja Juhlanurmi sekä paikkausseos ja erityisen varjoisan paikan Tunnelmanurmikko siemeseosta 1kg pakkauksessa odotellaan saapuvaksi. Vastakylvetty alue pidetään tasaisen kosteana ja sen käyttöä vältetään vähintään ensimmäiseen leikkauskertaan asti. Ja jos se silmää miellyttää, niin joukkoon voi kylvää myös esimerkiksi apilaa, joka itsessään on maanparannuskasvi.

Ja sitten on muistettava, että nurmikko ei sovi joka paikkaan… jos paikka on erityisen varjoinen, kasvusto on maata happamoittava, tai maa-aines heikkoa, voi olla, ettei nurmikko onnistu kovastakaan yrityksestä huolimatta. Silloin kannattaa miettiä alueelle muita ratkaisuja. Puutarhakasveista löytyy useita maanpeittokasveja jotka viihtyvät siinäkin, missä nurmi kituu. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa pikkutalvio, varjoyrtti, maahumala ja suikeroalpi (suikeroalpin kukinta tosin jää varjossa vaatimattomaksi). Jos paikka on liian aurinkoinen ja kuiva niin erilaiset maksaruohot tai ajuruoho voi olla hyvä vaihtoehto. Ja sitten tällaiselle paikalle voi aina perustaa vaikka japanilaistyylisen puutarhan jossa pääelementteinä ovat nimenomaan kivet ja sammal.

Oma sitruspuu

Ostin joitain vuosia sitten sitruunapuun, taitaa olla Verna lajiketta. Puulla oli korkeutta noin puoli metriä. Lehdet olivat tumman vihreät ja kiiltävät. Kauniissa pikkupuussani oli upea kukinto jonka jälkeen puuhun ilmestyivät pienet raakileet. Raakileiden kypsyminen kesti ikuisuuden, ne kellastuivat vasta puolitoista vuotta myöhemmin, syksynä. Tämän jälkeen puu on kukkinut kauniisti joka alkukesä, mutta raakileet ovat jo aivan alkuvaiheessa pudonneet maahan ja ainut joka on kellastunut, on puun lehdistö. Puu on kuitenkin sinnitellyt hengissä lämpimällä lasikuistilla talvet ja on kasvattanut uutta lehteä aina kesällä, päästyään ulos.

Vastoinkäymisistä huolimatta on minua purrut pienimuotoinen sitruspuuinnostus. Muutama vuosi sitten satuin löytämään Eva Rönnblomin kirjoittaman kirja sitrushedelmiä omasta puusta ja puutarhasta. Jo ensi lukemalta saatoin todeta, että lehtien kellastuminen johtunee raudanpuutteesta, sillä lehtiruodit jäävät vihreiksi. Hankin heti sitruslannoitetta joka sisälsi rautaa. Totesin samalla että sitruunan kasvualusta oli aivan vääränlainen. Rönnbergin kirjassa ja englanninkielisillä nettisivuilla puhutaan sitrusmullasta. Sellaista en ole kuitenkaan vielä onnistunut löytämään. Ainut hapan multa jonka sain käsiini, oli havu- ja rodomulta, joten sitruunani sai tyytyä siihen. Joukkoon sekoitin reilusti lekasoraa jotta kasvualusta ei olisi liian tiivis. Joukkoon voisi myös laittaa esim perliittiä joka myös keventää kasvualustaa ja helpottaa kosteustasapainon kanssa. Vaihdoin sitruunapuun kasvualusta toissa keväänä. Puu talvehtikin happamassa maassa paremmin kuin aikaisempina vuosina. 

Seuraavana keväänä, kun hallan vaaraa ei ollut, siirsin taas puun ulos. Ja ensimmäistä kertaa ensisadon jälkeen on puuhun tulleet raakileet ovat jääneet puuhun ja alkaneet turvota. Mikään kaunistus puu ei kuitenkaan ollut, sillä lehdistö on hailakan vaalea (kuten kuvasta näkyy), ja uutta kasvustoa tuli viime vuonna niukalti, liekö johtunut melko koleasta kesästä?

Syksyllä nostin taas sitruunan sisälle ja tänä vuonna talvehtiminen onnistui tas hiukan paremmin, lehdistön väri on kohtuu vihreä ja terveen näköinen ja ensimmäisiä kukan nuppuja alkaa olla havaittavissa.

Sitrusperheeseeni kuuluu muitakin jäseniä. Muutama vuosi sitten kylvin mandariinista löytämäni siemenet maahan ja ne itivätkin hyvin. Parin vuoden ikäinen taimi on nyt noin 25cm korkuinen, eli eipä siemenlisätyn taimen kasvuvauhti kyllä päätä huimaa, mutta hauskahan sitä on seurata.Tänä talvena multaan eksyi muutama minimandariinin siemen sekä appelsiinin siemen joten taas on pienokaisia tulossa. Siemenet itävät muutamassa viikossa (siemenet kannattaa istuttaa tuoreeltaan), mutta pienet taimet kasvavat tosiaan todella hitaasti. Kun nyt istutin taimet omiin ruukkuihin eteen tuli taas tämä kasvualusta –asia. Valitsin sekoituksen havu- rodomultaa, lekasoraa ja orkideakariketta. Aika näyttää oliko valinta onnistunut.

Sitruspuita on välillä myös myynnissä (muitakin lajikkeita kun tuo tavallisin calamondi). Olen vuosien saatossa ostanut useampia, mutta huomannut että mitä suurempi puu, sen haastavampi se on saada pysymään esimmäisen vuoden hengissä. Johtuneeko siitä että kasvuolot ovat minun ikkunalaudalla aika erillaiset kun lähtömaassa kasvihuoneessa. Pienet taimet on ollut helpompi saada kotiutumaan joten suosittelenkin aloittelevalle sitrusviljelijälle niitä, vaikka ensisatoa joutuu silloin hieman kauemmin odottamaan. Myynnisä on aika ajoin kiinnostavia lajikkeita kuten lime ja patio-sitruuna. Ja jos kärsivällisyys kestää niin aina voi kylvää jonkin siemenen...

kuvassa meillä tällä hetkellä myymälässä olevia sitruspuita sekä neudorfin sitruslannos:)

 

Etana etana, näytä sarvet…

 

Talvihorroksesta herännyt lehtokotilo
keväisessä puutarhassa

Nyt ne ovat heränneet talviuniltaan ja kömpineet esiin koloistaan ja onkaloistaan… nimittäin etanat ja kotilot. Etenkin lehtokotilo on tunnettu riesa täällä Porvoon seudulla, niitä kun saattaa olla pienelläkin alalla tuhansia. Puutarhassa lehtokotilo pilaa helposti hyötykasvisadon erittämällään limalla ja ulosteellaan sekä syö paitsi rumia reikiä koristekasvien pinnalle, myös jotkut kasvit aivan paljaaksi asti.

Taistelussa lehtokotiloa vastaan ei ole poppakonsteja, mutta perusasioilla pääsee jo hyvän matkaa. Pihapiirin kasvustot kannattaa pitää kurissa, myös tontin raja-alueilla. Lehtokotilot viihtyvät rehevässä kasvustossa jossa on paljon piilopaikkoja ja ravintoa. Joko oman tontin pöpelikkö tai naapuripalstan hoitamaton alue saattaa toimia ehtymättömänä lehtokotilohautomona josta uusia yksilöitä vaeltaa pihapiiriin jatkuvalla syötöllä. Naapurin kasvustoihin ei aina voi vaikuttaa, mutta oman tontin pöpeliköt kannattaa kuitenkin siistiä ja pitää joutomaallakin nurmi matalana. Omaa pihaa voi toki yrittää rajatakin. Tarkoitukseen on olemassa esimerkiksi muovireunusta jonka voi asentaa tontin rajalle. Jonkin verran vaikutusta voi olla myös hiekalla ja tuhkalla ja sahanpurulla, mutta vaikutus on lähinnä muuttoliikettä hidastava.

S-Gardenin oma puutarhuri Markus muistuttaa, että kevät on tärkeintä aikaa kotilon torjunnassa, jokainen kotilo voi laskea 400 munaa, joten aikuisten poistaminen keväällä helpottaa homma loppukesästä. Puutarha kannattaa myös pitää siistinä. Kuvat lehdet ja kuihtuneet perennanosat toimivat loistavana suojan kotiloille, joten ne kannattaa korjata pois pihasta. Myös avokomposteja kannatta välttää. Kompostin pitää olla suljettu, esimerkiksi Biolanin lämpökompostori.

Tässä vielä muutamia lisävinkkejä puutarhuriltamme Markukselta:

-          poimi aina pois kaikki löytämäsi kotilot. Mekaaninen poimiminen on yksi tehokkaimmista keinoista kotilosodassa. Kotilot liikkuvat eniten yöllä joten paras aika poimia on aikaisin aamulla tai myöhään illalla kun kastetta on runsaasti.

Poimimista voi helpotta (ja samalla suojata puutarhan arvokasveja) istuttamalla puutarhaan ’ansoiksi’ etanoiden ja kotiloiden lempikasveja kuten heliotrooppia, samettikukkaa, syysleimua, daaliaa, siperianhernepensasta, piparjuurta tai lipstikkaa. Mahdolliset kotilot hakeutuvat syömään näitä herkkujaan ja on siitä helppo poimia pois. Samalla ne jättävät vähemmän maukkaat kasvit rauhaan. Jos ravintoa on niukasti, kelpaa lehtokotilolle ravinnoksi lähes mikä tahansa puutahan kasveista.

-          kastele puutarhassa aina aamulla, ei illalla. Silloin kasvusto lehdet ja maanpinta ehtii kuivahtaa ennen seuraavaa iltaa.

-          käytä rautafosfaattia kotiloiden torjuntaan etenkin pihan raja-alueilla jotta saat minimoitua omaan pihaan tulevien kotiloiden määrän. Rautafosfaattia voi käyttää myös suojaamaan puutarhan arvokkaimpia tai mehevimpiä kasveja. rautafosfaatti on sinistä raetta joka on helppo levittää puutarhaan. Rautafosfaattia markkinoi esimerkiksi Esbau /Neudorff  tuotenimellä Ferramol. Syötyään valmistetta kotilo vetäytyy kuoreensa ja kuolee. Tuote on vaaraton siileille ja kotieläimille.http://www.esbau.fi/ferramol.html

-          käytä katteita, mutta vältä sellaisia katemateriaaleja jotka keräävät kosteutta, kuten nurmenleikkuujätettä.

-          Pidä puutarhan portit auki kotiloiden luontaisille vihollisille kuten siilille, fasaanille ja naakoille. Myös esim. kanat syövät kotiloita.

Ja samaan hengenvetoon voi myös todeta että lehtokotelo sopii ravinnoksi ihmisellekin, ihan yhtä hyvin kuin ravintoloissa tarjolla olevat etanatkin ja makukin on kuulemma hyvä. Aika pieniä suupalojahan nuo ovat, joten työtä on yhdessäkin ateriassa jonkin verran J
Tästä aiheesta lisää kertoi Etanaravintoloitsija Teemu Laakko, sivulla yle.fi http://yle.fi/uutiset/lehtokotilo_on_etanan_veroinen_herkku/5365292






lehtokotilon jäljiltä kasvin lehden ovat hetkessä
täynnä reikiä ja reunat jyrsitty.

muurit, kivet tai hiekka ei pysäytä kotiloa
korkeintaan hieman hidastaa niiden liikehdintää.

 

Aika aloittaa kevättyöt, kompostista voimaa perennoille



Oi, ihana kevätaurinko herättää hetkessä puutarhan uuteen kauteen. Harva kukka puutarhassa lämmittää sydäntä niin paljon kun se kevään ensimmäinen. Ihanat sinivuokot ja erilaiset sipulikukat ovat jo monen puutarhassa heränneet ja aloittaneet puutarhan kukka-kauden.



ihastuttava punakukkainen sinivuokko

kevään ensikukkijat

Nyt onkin oikea aika tehdä monia puutarhan kevättöitä, ja täytyy sanoa, että tällä säällä niitä tekee kyllä mielellään.

Nyt kannatta levittää puutarhaan kevätlannos. Vaihtoehtoja löytyy monelta valmistajalta, niin biologisia kun kivennäislannoitteitakin. Pikkupihassa voi toki käyttää samaa lannosta koko puutarhalle, mutta isomassa pihassa voi olla syytä hankkia yleislannos istutuksille ja lannos nurmikolle erikseen. Esimerkiksi puutarhan kevät on helppo ja siisti lannos joka sopii puutarhan kaikille puille, pensaille ja perennoille. Nurmikon kevät ja kesä+ puolestaan on erityisesti nurmikolle tarkoitettu lannos, joka koostumuksensa ansiosta vapauttaa ravinteita tasaisesti pitkin kasvukautta, jolloin nurmikko kasvaa hillitysti ja pysyy tasaisen vihreänä.

Kuunliljan muhkeat versonalut

Myös perennapenkin asukkaat kannattaa muistaa näin keväällä. Kukkapenkissä huomaa usein keväällä että multa on painunut kasaan ja kasvit ovat ikään kuin hieman koholla.  Perennapenkkiin onkin syytä lisätä maa-ainesta, ja helpoin se on tehdä näin keväällä. Kompostimulta, joka itsessään on liian vahvaa istutusalustaksi, soveltuu loistavasti tähän hommaan. Kun perennat ovat lähteneet sen verran kasvuun että ne penkistä helposti löytää levitetään noin 5 cm kerros kompostimultaa penkkiin kauttaaltaan perennojen ympärille. Itse perennaa ei kuitenkaan kannata peittää, ettei kasvusto kärsi. Multaamalla penkit saat perennapenkkiin lisää humusta joka parantaa kasvualustaa ja lisää pieneliötoimintaa. Lisäksi ravinteikas kompostimulta ravitsee perennoja. Voimakas multa penkin pinnassa myös heikentää rikkaruohojen siementen itävyyttä, joten tällä keinolla voidaan myös vähentää kitkemistarvetta myöhemmin. Monivuotisiin rikkaruohoihin tämä keino tosin ei tepsi.  Jos itsellä ei kompostimultaa löydy niin tähän käyttötarkoitukseen soveltuu myös hyvin lannoitettu säkkimulta, esim. Kekkilän erikoismulta ruusuille ja perennoille.

Ja se, mikä perennapenkin kattamisessa on kaikkein parasta, on se että kyllä tulee hetkessä siistin ja elinvoimaisen näköistä. Vanha penkki on kun vasta istutettu… ja perennat kiittää!

 

 

Biolanin lämpokompostorin tuotos jälkikompostoituu
 pihakompostissa loistavaksi maanparannusaineeksi.

Kuunliljan verson alkuja ei kannata peittää, ettei
kasvusto kärsi.

Keväistä kasvuvoimaa Raparperille

Sateisen yön jälkeen olemme taas heränneet aurinkoiseen aamuun. Aikaisesta keväästä huolimatta monella puutarha alkaa jo herätä uuteen satokauteen. Raparperi avaa satokauden monen puutarhassa, mutta vaikka onkin vanha hyötykasvi, joka mummolan puutarhassa kasvaa lähes itsestään, ei se omassa pihassa menekään aina ihan niin…

Mummolan raparperi, paksut mehevät varret ja lehdet, niin suuret että niitä saattoi käyttää päivänvarjona. Tai oman pihan pieni tupsu, juuri ja juuri sormenpaksuiset, hintelät varret joiden päässä juuri kämmentä suurempi lehti….

Monella uuden pihan omistajalla on haasteita saada raparperista satoa. Taimikaupasta ostettu tai äidin pihalta jakotaimena siirretty alku kasvaa kituen, muutaman sormenpaksuisen varren, ja kun ensisato on korjattu, ei toista tarvitse enää odotella…

Tuttu tarina. Mummolan upeasta vanhasta taimesta lohkottu pala kasvoi kituen monta vuotta, ja olin jo menettämässä toivoni. Pari vuotta sitten tulin kuitenkin siirtäneeksi raparperin kasvimaan kulmaan, paikkaan, johon oli ajettu vahvaa kompostimultaa paksu kerros. Ja jo samana vuonna monta vuotta kitunut taimi heräsi uuteen eloon. Kuvassa taimi sen ensimmäisenä vuonna, aikaisin keväällä tehdyn siirron jälkeen.

Raparperi vaatii aikaa ja paljon voimaa! Raparperi kannattaakin istuttaa syvämultaiseen paikkaan ravinteikkaaseen maahan. Keväällä olen antanut raparperille aimo annoksen kanankakkaa pieniin kuoppiin jotka olen kaivanut raparperin juuriston alueelle ja sitten peittänyt (näin minimoidaan myös hajuhaitta). Ja sitten tarvitaan malttia. Vanhan raparperin juuri on valtavan suuri jopa puumainen. Pieni taimikaupasta ostettu taimi on kasvanut lyhyen elämänsä rajallisessa multatilassa eikä sen juuri ole päässyt eikä ehtinyt kehittyä. Kun raparperi sitten vihdoin on asettunut aloilleen, antaa se uskollisesti satoa vuodesta toiseen.

Olen eräältä Rouvalta saanut vanhan raparperipiirakan reseptin joka on niin helppo ja niin uskomattoman herkullinen etten malta olla liittämättä sitä tähän…

Raparperipiirakka (vaihtamalla jauhot, gluteeniton)

125g sulatettua voita

 

4dl vehnäjauhoja ( gluteenittomana 2,5dl gluteenittomia jauhoja, 1,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita)

2dl sokeria

1tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

täyte: noin ½ l raparperinpaloja ( ja muutama mansikka)

250g rahkaa

1 kananmuna

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Sulata voi, sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, ja sekoita sitten sulatetun voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Levitä ½ taikinasta piirakkavuokaan pohjalle. ( 2 annosta = pellillinen). kaada päälle raparperinpalat (ja mansikat). sekoita täytteen muut aineet keskenään ja nostele raparperin päälle. Murusta lopputaikina päällimmäiseksi. Paista 200 asteessa 30-40min. Anna jäähtyä ja nauti!

 Olen tosiaan valmistanut ohjeen myös gluteenittomista jauhoista, mutta silloin on hyvä korvata osa jauhoista gluteenittomilla kaurahiutaleilla jotta pohjaan saadaan rapeutta.
Jos sinulla on tarinoita omasta puutarhastasi niin haluamme kuulla niistä. Myymälässä ammattilaiset auttavat sinua mielellään löytämään ratkaisut haasteisiin, mutta usein puutarhaharrastajien tietopankista löytyy pieniä käytännön niksejä, joita ei koulun penkillä opi, eli mieluusti kuulemme myös onnistumisista.



Marlena
AMK hortonomi
Myymäläpäällikkö, S-Garden